Kunnes se tapahtuu sinulle

Mä oon tähän asti jättänyt blogistani suurilta osin pois erään henkilön, jolla on loppujen lopuksi hyvinkin keskeinen rooli tässä tarinassa. Syynä on se, että mä en voi kertoa Ninan (nimi muutettu) tarinaa, sillä en ole sitä itse elänyt, vaikka olemmekin molemmat asuneet saman katon alla Danielin kanssa ja me molemmat olemme siksi nähneet Danielista sen puolen, joka piiloutuu niiden yhteisten neljän seinän sisälle.

Mä istun Ninan kanssa kahvilassa lounasaikaan kasvot vastatusten kahdestaan. Me tavataan ensimmäistä kertaa kahdestaan, oon järjestänyt niin, sillä mua on alkanut pelottaa ja mulla on miljoona kysymystä mitkä vilisee mun päässä. Mä oon vasta päässyt hetki sitten tutustumaan Danielin siihen pimeämpään puoleen nyt kun ollaan juuri hiljattain muutettu yhteiseen asuntoon. Mun jalka on paketissa ja kävelen keppejen kanssa, koska Daniel on murtanut mun jalan.

Mä en tiedä miten nyt suhtautuisin Ninaan. Oon jo tuominnut sen ennen kuin oon edes tutustunut, en pidä siitä. Mä en tiedä siitä kuin sen tarinan, minkä Daniel on mulle kertonut. Mutta mua on hiljattain alkanut epäillyttämään että onko kaikki mitä Daniel sanoo kuitenkaan totta. Niiden suhteesta ja erosta ja kaikesta.

Mä katselen sitä kaunista vaaleatukkaista, pienikokoista naista ja mietin että osaako se arvata miksi oon pyytänyt sen tänne tänään mun kanssa kahville.

Nina vaikuttaa mukavalta ja hyväsydämmiseltä. Kerrassaan suloiselta. Tääkö nyt on se dominoiva nihkeä ämmä? Mun ennakkoluulot murenee kun katson ja kuuntelen sitä naista mun edessä.

Me puhutaan Danielin ja Ninan yhteisistä lapsista ja mä pyydän anteeksi Ninalta että mun on ollut niin hankalaa sopeutua tämmöiseen uuteen tilanteeseen ja perheeseen.
Nina vaikuttaa jotenkin niin järkevältä ja ymmärtäväiseltä.

En uskalla kuitenkaan lopulta kysyä siltä sitä mitä mun piti tulla tänne kysymään. ”Siirtelin huonekaluja ja kirjahylly putosi mun jalan päälle”, mä selitän kun Nina kysyy mitä mulle on tapahtunut.

Nina kertoo mulle kuitenkin asioita Danielista, jotka saavat mut yhä enemmän mietteliääksi.
Musta tuntuu että kummallakaan meistä ei oo rohkeutta kysyä niitä asioita mitä oikeasti haluttaisiin tietää, ollaanhan vasta tavattu.

Mä en edes muista miten siinä ajan kuluessa kävi kuitenkin jotenkin hassusti niin, että aloin jossain vaiheessa välillä purkamaan tunteitani Ninalle kun mulla ja Danielilla oli ongelmia. En koskaan suoraan sanonut mitä oli tapahtunut, mutta mä osasin kertoa miltä musta tuntui ja Nina tuntui ymmärtävän. Nina myös avautui mulle välillä henkilökohtaisista asioistaan. Me ei koskaan tavattu enää kahdestaan, mutta saatettiin keskustella puhelimessa ja messengerissä joskus pitkiäkin aikoja.

  

Kun mä ja Daniel sitten erottiin, Nina oli todella huolissaan ja harmissaan siitä että olin päättänyt lähteä. Nina ei siinä vaiheessa vielä tiennyt miksi, en ollut vielä kertonut. ”Mulla oli vaan aina jotenkin helpompi luottaa lapset Danielille kun tiesin että säkin oot siellä, ja sun kanssa oli jotenkin helpompi olla yhteydessä”, Nina selitti harmitustaan mulle. Tivasi monesti että miksi me nyt erotaan. ”Mä lupaan kertoa vähän myöhemmin”, mä lupasin Ninalle.

”Ei kai ollut mitään lyömistä, henkistä väkivaltaa tms?”, Nina kysyi yhdessä tekstiviestissään. Ja mä aloin jo aavistaa että kyllä se tietää. Ei se mikään tyhmä ole. Se on elänyt sen saman miehen kanssa.

Ja mä soitan Ninalle. Kerron kaiken, ihan kaiken. Nina sanoo että se niin tiesi, mutta ei halunnut uskoa. ”Oliko seksi ihan ookoo kuitenkin?”, se kysyy varovasti. Ja mä tajuan että helvetti mä en ookkaan yksin tässä. Ja me puhutaan pitkään. Nina kertoo mulle millaista sillä oli Danielin kanssa ja mä voin samaistua ihan kaikkeen.

Me sovitaan Ninan kanssa että se ei kerro Danielille että se tietää kaiken nyt. Se lupaa olla hiljaa siihen asti kunnes saan tavarani ulos mun ja Danielin asunnosta.

Sitten koittaa päivä kun Nina kutsutaan kuulusteluihin mun todistajana. Koko juttu saa uuden käänteen kun Nina käveleekin ulos kuulusteluista jutun toisena asianomistajana. Se soittaa heti mulle. ”Mulla vaan nousi jotenkin kaikki se raivo pintaan kun aloin kelaa niitä juttuja ja sitten mä vaan kerroin kaiken”, se selittää mulle jotenkin hätääntyneen oloisena.

Huomenna 25.11.2015 mä kävelen hovioikeuden ovista sisään yhdessä Ninan kanssa. Maailman ainoan ihmisen kanssa, jolla on oikeus sanoa että se tietää mitä mä käyn läpi ja miltä musta tuntuu. Maailman ainoan ihmisen kanssa, jolle mun ei tarvitse selittää tai todistella mitään. Riittää kun mä sanon ”Daniel”, ja se tietää kenestä tai mistä mä puhun.

  

Vaikka mun ja Ninan elämät ja tarinat on hyvin erilaiset, niin meillä on yksi suuri yhdistävä asia. Ja se tekee Ninasta mulle aivan ainutlaatuisen ja keskeisen henkilön mun elämässäni.

Kiitos tuestasi Nina ❤

Advertisements

2 thoughts on “Kunnes se tapahtuu sinulle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s