Valtapeliä

Mä inhosin sitä, että jossain kohtaa mua rupes ahdistamaan toteuttamaan mitään, missä se ei voinut olla mukana. Ahdisti tavata ystäviä. Ahdisti olla töissä. Jos en ehtinyt vastaamaan tai jouduin lopettamaan puhelun asiakkaan kävellessä tiskille niin se suuttui. Jos en ilmottanut itsestäni joka sekunti ollessani kavereiden kanssa jossain niin se suuttui. Musta tuli pian se kaveri joka istui kaiken aikaa puhelin kädessä ja oli mukamas läsnä. Ja hitto mä inhosin itseäni.

Aloin jo etukäteen ennen jokavuotiselle perheristeilylle lähtemistä stressaamaan sitä showta, minkä tiesin sen laittavan pystyyn heti kotiin palattuani.

Meillä oli tapana lähteä päiväristeilylle joka kevät yhdessä. Minä, äitini, veljeni ja siskoni. Viettää edes yksi päivä yhdessä koko porukalla. Ilman ketään muuta. Me neljä. Meidän jengi. Laatuaikaa edes kerran vuodessa.

Mua pelotti jo mainita Danielille koko asiasta kun ajankohta lähestyi. ”Sä voit tulla mukaankin”, mä ehdotin kun huomasin millaisen reaktion mun uutiseni siinä aiheutti. Se heittäytyi heti marttyyriksi, kuin olisin aikeissa hylätä sen ikuisiksi ajoiksi. Inhosin sen tapaa tehdä niin pienistä asioista niin käsittämättömän isoja numeroita. Kutsuin sen mukaan, mutta mietin koko ajan että pliis sano että sä et tule, pliis sano että mä saan joskus tehdä jotain myös ilman sua. Ja se kieltäytyi kutsusta.

Ei se antanut pussata kun lähdin. Ilmaisi mieltään mykkäkoululla kun painelin ovesta ulos ja lähdin kohti laivasatamaa. Harteillani hirvittävä syyllisyyden tunne.

Musta olisi ollut ihanaa oikeasti viettää aikaa mun perheeni kanssa. Jutustella ja nauraa. Mutta oikeastaan mä olin sinä päivänä vain fyysisesti läsnä. Mun ajatukset harhaili kotona Danielin luona ja mun oli vaikea keskittyä tai kuulla mitään mitä äiti ja mun sisarukset puhui. Mua ahdisti palata kotiin.

Daniel oli vastassa eteisessä kun palasin. Ojensin sille heti tuliaiset, jotka olin sille ostanut. Se halasi mua ja kysyi oliko kivaa.”Ihan kivaa”, mä vastasin. En halunnut koskaan hehkuttaa mitään missä se ei ollut mukana, vaikka olisikin ollut ihan parasta ikinä, koska se otti siitä aina itseensä.
Mä tunnustelin ja kuulostelin tilannetta hetken. Se vaikutti ihan tyyneltä ja iloiselta, joten mä huokasin helpotuksesta että tällä kertaa se ei alota sitä.
Mä luulin väärin.

  
Istuin sen kanssa sylikkäin katsomaan leffaa. Se silitteli mua paidan alta ja suuteli mun niskaa. ”Mä haluun sua”, se kuiskasi ja otti kädestä, ohjasi mut makuuhuoneeseen.

Riisuttiin vaatteet ja se jatkoi mun kaulani suutelemista. Sitten se hiljaisella äänellä melkein kuiskaten mun korvaan kysyi: ”Montako miestä sä iskit siellä laivalla?”.

Mä työnsin Danielin irti itsestäni ja nousin istumaan. ”Älä jaksa oikeesti!”, mä tiuskasin, samalla syvään huokaisten.

”No mitä nyt?! Sano vaan rehellisesti, en mä suutu”, se tivasi multa. ”Pokailitteko niitä yhdessä sun äitis kanssa?”, se jatkoi.

Mä istuin siinä hetken hiljaa ja yritin pidätellä kiukkuani. Nousin sitten raivoissani ylös ja aloin repimään vaatteita takaisin mun päälle.
”Miksi sun pitää aina olla tollanen kusipää?! Mä en ihan oikeesti enää lähde tähän leikkiin sun kanssa!”, mä huusin sille ja mun ääni värisi koska mua itketti.

Mua itketti ajatus siitä että se jaksoi aina kuvitella että mä en muuta teekkään kun juoksen vieraissa jokaisen tilaisuuden tullen. Sen silmissä mä olin huora, jota tuli pitää talutushihnassa etten mä vaan pääsisi tekemään pahojani kun silmä vältti. Ja mua itketti, etten mä tiennyt mitä mä olisin voinut enää tehdä paremmin ansaitakseni sen luottamuksen. Kun pelkkä uskollisuus ei riittänyt. Olin silti huora, aina.

”No okei sori, se oli vaan läppää!”, se naurahti ja tarttui mua kädestä ja veti takaisin sänkyyn. ”Emmä tarkottanu”, se leperteli ja alkoi taas pussailemaan ja koskettelemaan mua.

Mä olin edelleen raivona. Turhautunut ja pettynyt ja kiukuissani.
”Sori mut mua ei haluta enää”, ilmoitin tiukasti.

Se irtautui musta. ”Sä et enää rakasta mua! Mä arvasin että sä tapasit siellä laivalla jonkun!”, se tiuski mulle noustessaan, puki nopeasti bokserit päälleen ja poistui olohuoneeseen.

Mä makasin siinä hetken hiljaa. Vedin sitten yökkärin päälleni ja menin sen perään olohuoneeseen. Se istui kuulokkeet päässä hakkaamassa pleikkaohjaimiaan. Mä katselin sitä hetken, mietin olisiko se halukas nyt keskustelemaan tätä läpi. Se ei vilkaissutkaan muhun joten mä kaadoin itselleni lasin viiniä ja istuin parvekkeelle. Se ei kiinnittänyt mitään huomiota siihenkään kun kävin täyttämässä mun lasia vähän väliä. Mä olin sille täydellisen näkymätön. Tarpeeton. Riesa.

Tuijottelin pimeää taivasta, sytytin tupakan ja mietin että vittu mä inhoan mun elämää. Mut mulla ei oo hajuakaan onko mulla enää mitään muutakaan kuin tämä. Ja jos mulla on vain tämä, niin tämä on sitten joko korjattava tai siedettävä. Näillä korteilla pitää pelata, mitkä on mulle jaettu.

”Tuu mennään nukkumaan”, mä pyysin ja siirsin varovasti kuulokkeita sen korvilta kun olin juonut viimeisenkin pisaran viinistä loppuun. Se sulki videopelinsä ja television mitään sanomatta ja kömpi mun kanssa yhdessä sänkyyn.

Möngin väkisin sen kainaloon ja kiedoin sen käden mun ympärille. Se silitteli mun selkää.

Sen sanat kaikui mun korvissa edelleen. ”Sä et enää rakasta mua”.

Ja mä vedin sen päälleni ja annoin sen ottaa mut. Annoin sen tehdä niin, vaikka olin edelleen loukkaantunut. Koska mä en halunnut että se ajattelisi etten enää rakastaisi. Ajatuskin siitä, että sain sen tuntemaan niin, teki mut surulliseksi.

  
Mutta sinä yönä, siinä sängyssä, siinä seksissä ei ollut rakkaudesta tietoakaan. Sinä yönä se oli silkkaa sairaalloista valtapeliä, ei rakastelua millään tapaa.

Se oli valtapeliä, jonka mä vielä monet kerrat hävisin uudelleen ja uudelleen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s