Mä melkein soitin

Tarinan henkilöiden nimet on muutettu..

Joo mä lupasin että tää blogi jää nyt radiohiljaisuuteen oikeusprosessin takia, mutta koska oon aina ollut sellainen omien rajojeni rikkoja ja poikkeus sääntöön – tyyppiä, niin kirjoitan nyt.

Ja koska mä tänään melkein soitin.

Tilanne on nyt tämä. Käräjäoikeus määräsi Danielille vankeustuomion. Mutta me mennään hovioikeuteen vielä keskustelemaan tästä ja Daniel on vapaa mies ainakin siihen asti.

Mun asianajaja sanoi mulle ”sun pitää jatkaa sun elämää, se käsittely on sitten kun se on, sä et voi laittaa sun elämää tauolle”.
Ja mä jatkoin mun elämää, joka päivä takaraivossa että tää ei oo ohi nyt. Pahin on vielä edessä.
Yritä siinä sitten jatkaa.

Okei mä osaan tän nyt, kun oon istunut kolme päivää käräjäoikeudessa. Miks mua silti pelottaa ihan yhtä paljon kun ekalla kerralla?
Enkä mä edes tiedä mikä mua pelottaa.

Enkä mä edes osaa vihata Danielia enää.
Haluisin vaan et tää olis ohi ja mun ei tarttis nähä sitä tai puhuu siitä tai miettii sitä enää ikinä.

Musta tuntuu et alan unohtaa asioita. Mikä on hyvä! Mutta kun on toi hovioikeus… Ja mun pitää siellä taas muistaa kaikki. Olla täydellinen.
Mulla ei oo lupaa unohtaa vielä.

Välillä toivoisin etten olisi ikinä puhunut kenellekkään tästä, varsinkaan poliisille. Ois niin paljon helpompaa vaan antaa olla ja juosta karkuun. Joudun päivittäin muistuttamaan itseäni niistä syistä miksi mä lähdin tähän.

Ja samalla, mä välillä mietin Danielia.
Että mitäköhän sille kuuluu.
Kuulin että se sai potkut töistä.
Mitäköhän se tekee tänä päivänä..
Asuukohan se vielä siinä meidän kämpässä..
Onkohan se onnellinen..

Tänään mä mietin sitä.
Ja mä melkein soitin sille.
Kertoakseni et mä en toivo sille mitään pahaa.
Ja kysyäkseni miten sillä menee.

Kaiken jälkeen, en vaan osaa vihata sitä.
Ehkä siksi, että se sai mut kerran hymyilemään.

IMG_1973

Advertisements

4 thoughts on “Mä melkein soitin

  1. Hei Mariella!

    Mietin kaksi kertaa, ennen kuin aloin kirjoittamaan sinulle mitaan, silla itse en ole kokenut parisuhdevakivaltaa. En ensin kokenut olevani ”oikeutettu” sanomaan mitaan.

    Olet mielestani Todella, Todella, Todella rohkea nainen.

    Ensinnakin siita, etta uskalsit lahtea vakivaltaisesta suhteesta, vieda asiaa eteenpain ja siita etta kirjoitat asioista avoimesti blogiisi. Luin kaiken alusta loppuun ja kirjoituksesi koskettivat minua syvasti. Vaikka en ole vastaavaa koskaan kokenut, kirjoitat hyvin ja pystyn hieman samaistumaan kokemaasi. Voisin sanoa, etta jai vahan ahdistunut olo.

    Toivon sydameni pohjasta, etta ex-miehesi joutuu vastuuseen teoistaan, silla hanen tekonsa olivat hirvean vaarin. Han ei ansaitse ketaan rinnalleen, ennen kuin on oppinut virheistaan. Mutta oppiiko ikina?

    Ennenkaikkea toivon, etta han pyytaisi anteeksi vilpittomasti sinulta ja oikeasti katuisi tekojaan.
    Enka usko, etta sinun pitaisi hanta kirjaimellisesti vihata, viha tunteena vie hirveasti energiaa. Pyri siihen, etta jonain paivana voisit ajatella hanesta neutraalisti, han OLI osa elamaasi mutta ei ole enaa.

    Paljon voimia Mariella sinulle tulevaisuuteen. Helppoa se ei tule olemaan, onneksi sinulla on perheesi tukemassa.

    ”Vain vahvimmat saavat eniten kantaakseen.”

    Tykkää

    1. Kiitos Noora ❤ sain viestistäsi paljon voimaa! Ja tuo lause "vain vahvimmat saavat eniten kantaakseen"… En ole aiemmin kuullut, mutta kolahti. Kiitos, kommenttisi sai mut pistämään selän suoraan ja leuan pystyyn ja tuntemaan itseni taas paljon voimakkaammaksi 🙂

      Ja oon jotenkin kyllästynyt vihaamaan. Pettymys ja suru on ehkä enää jäljellä.
      Mut mä peittoan ne. En ehkä tänään, en ehkä huomenna, mut joku päivä 🙂

      Tykkää

  2. Mariella,

    olin kirjoittamassa kaikkea tuota samaa, mitä Noora. Eksyin blogiisi toisen blogisi kautta, kun julkaisemaasi juttua tuntemattomasta miehestä oli jaettu ja tykätty. Jo sen kirjoituksen perusteella olisin voinut ylistää hyväsydämisyyttäsi, mutta nyt luettuani kaikki tekstisi samalta istumalta sanon kaiken kiteytetysti:

    Sinä olet uskomaton ja upea ihminen. ♡

    Toivon sulle kaikkea hyvää ja kirjoituksesi koskettivat suuresti. Aurinkoista kevättä !

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s