Omistatko minut nyt?

Seinät kaatuvat päälle. Olen ansassa. Se lupasi ettei muhun satu enää. Se on rikkonut lupauksensa.

Tänään lähdetään tytöt juomaan! Oikein kunnon kännit, niin paljon ettei aivot enää toimi! Taju kankaalle, nollataan oikein olan takaa!

Ja nää on mun lähtöfiilikset kun vedän korkkareita jalkaan kotona. Kiharran mun hiukset ja laitan jo kolmannen kerroksen ripsiväriä. En malta odottaa että saan tilattua ensimmäisen shottini. Tänään en halua ajatella mitään. Tänään mä haluan olla joku muu, täysin ulkopuolinen mun omassa elämässäni. Mies mököttää. Se ei haluaisi että mä lähden. ”Kyllä sä voit tulla hei kulta mukaankin..”, mun omatuntoa kolkuttaa. ”En mä jaksa”, se sanoo ja mä oon helpottunut. Mä tarvitsen tätä. Omaa aikaa, ilman sitä nyt.

”Bisse ja fisu kiitos, tai no laita nyt samantien kaks niitä fisuja niin tartte heti ravata takaisin..”. Ilta voi alkaa.

Me jutellaan ja nauretaan. Ihanaa olla ystävien kanssa. Mulla on ollut niitä ikävä. Välillä nauretaan niin että vatsalihaksiin sattuu. Ja kun ne kysyy multa mitä mulle kuuluu niin mä vastaan että ihan pelkkää hyvää vaan mut mennäänkö jo röökille. Haluan vaihtaa puheenaihetta.

Mun puhelin on soinut. En oo kuullut sitä. Tekstiviesti saapunut. Se on mun mieheltä. Se kysyy onko hauskaa.
Mulla iskee hirveä morkkis. Että jätin sen yksin kotiin. ”On, mut ikävä sua”, mä vastaan. ”Epäilen….”, tulee takaisin.
Mä tarviin uuden shotin.

Parin tunnin jälkeen ollaan jo juotu itsemme tanssikuningattariksi ja siirrytään tanssilattialle. Jaksan jorata puolikkaan biisin. Mun miehen tekstiviestit kummittelee mun mielessä. Mä siirryn tiskille tilaamaan tuplaviskin ja soitan sille. Se ei vastaa puhelimeen. Lähetän viestin että tulen ihan ajoissa kotiin. Se kuittaa viestiin ok.

Mua ahdistaa. Tunnen jotenkin hirveen huonoa omatuntoa tästä. Sanon tytöille että aion lähteä ihan kohta. ”No et varmana lähde, me ei olla nähty ikuisuuteen!”, kaverit vastustaa. Mä tiedän kyllä että ei olla, ja musta olisi kiva nauttiakkin tästä mutta nyt en vain pysty. ”Okei no mutta ihan viimestään tunnin päästä on pakko sit lähteä”, mä teen kompromissin. Ja alan tintata viinaa oikein urakalla.

Musta aukko. Hämärästi havahdun kun kaverit työntää mua taxiin. ”Laita viestiä sit heti kun oot kotona!”, ne vaatii. Mun omat jalat ei kanna.

Tuun ryminällä himaan. Kompuroin eteisessä. Mun mies ottaa multa kengät pois jalasta ja riisuu mun takin ja auttaa mut sänkyyn. Mä rakastan sitä.

Maataan sängyllä. Mä lepertelen sille miten ikävöin sitä koko illan. En jaksa pitää mun silmiä auki enää. Me suudellaan ja halitaan. Mua nukuttaa. Se riisuu mun farkut ja alkaa kosketella mua. ”Kulta mun on pakko nukkua nyt, oon tosi humalassa”, mä sanon sille ja halaan sitä. Haluan nukahtaa sen syliin. ”Sä et enää rakasta mua…”, se alottaa. ”…montako miestä sä iskit siellä baarissa?”, se suuttuu ja kääntää selkänsä mulle. ”Hei lopeta tollanen oikeesti…! Mä oon vaan niin kännissä haluun nukkua nyt, katotaan aamulla vaikka sitten…”, mä rutistan sitä takaapäin. Se heittää mun käden pois sen päältä ja nousee ja lähtee pois.

Mä oon maailman huonoin tyttöystävä. Hirveä pihtarikin vielä..
Mä en jaksa nyt tätä. Mun on…. Mun on pakko nukkua… Mun on pak…..
Nukahdan.

Aamulla havahdun johonkin kolinaan. En ihan heti uskalla avata silmiä, taidan olla vieläkin humalassa. Hyi helvetti mikä olo.
Muutenkin jotenkin outo olo. Kaikki ei ole nyt kohdallaan.

Nousen ylös.
Mitä helv… Missä mun housut on? Mä vannon että mulla oli stringit jalassa kun mä nukahdin.

Huudan mun miestä ja se tulee makkariin. ”Onks darra?”, se kysyy. ”Voisitsä tuoda mulle mehua…”, mä pyydän ja se tuo. Mulla on todella epämukava olo, sillä tavalla henkisesti. Ahdistaa. On vähän vaikea hengittää.

”Tota… Miks mul ei ole mitään housuja jalassa..?”, mä kysyn. ”Harrastettiinko me seksiä yöllä, kun mä en muista oikein…?”. Mua nolottaa.
”No siis joo, tai no sä et kyllä tainnut oikein herätä siihen.. Tai niinku sillai.”

MITÄ?!!!!
MÄ EN TAJUA NYT YHTÄÄN!!
”Siis… Mä nukuin kun sä….?!”, mä hermostun. ”Ihan vitun kiva et kysyit sitten multakin..”.
”Haha joo no sori, mä vaan halusin sua niin paljon”, se naurahtaa ja katsoo mua sen koiranpentuilmeellään.

Mä katson sitä suu auki.
En saa sanottua mitään. En mä voi sanoa sille mitään. Mitä mä voin sanoa?
En sano mitään.

Se tulee mun viereeni makaamaan, ottaa syliin ja silittelee.
Mä en haluaisi että se koskisi muhun just nyt. Just nyt haluaisin vain olla yksin.
Se pussailee mua ja mä pussailen sitä takaisin. Mua oksettaa jotenkin. Se riisuu sen boxerit ja tulee mun päälle.
”Hei mul on tosi huono olo…”, mä kuiskaan. ”Mut mä vaan vähän…”, se taivuttelee ja työntyy mun sisään. Mua alkaa itkettää mut en anna kyyneleiden tulla. ”Hei oikeesti..älä viitti nyt”, mä pyydän ja työnnän sitä hartioista pois. Se on painava eikä hievahdakkaan. ”Mut mä vaan vähän..”, se inttää ja jatkaa.

Mitä mä teen? En mä oo pääsemässä pois tästä. Voinko mä huutaa? Auttaisko se mitään?
Mä oon paska tyttöystävä. Miks mä edes ajattelen näin? Tottakai mun pitäis haluta sitä nyt! Mikä helvetti mua vaivaa?

Mä suljen mun silmät. Yritän ajatella jotain muuta ja toivon et se tulisi mahdollisimman nopeasti. Sit tää on ohi.

Se tulee viimein.
Se on saanut haluamansa.
Kierähtää mun viereen selälleen ja huokaisee tyytyväisenä.
Hetken antaa pulssinsa tasaantua ja menee tekemään itselleen voileivän.
Mä jään sänkyyn makaamaan.
Tuijotan kattoa.
Taistelen kyyneleitäni vastaan.
Yritän olla hengittämättä.

Mun kehoni on nyt sen omaisuutta, tästä lähtien mä en siitä saa enää päättää.
Se ottaa mut kun haluaa.

Se omistaa mut nyt.

IMG_5007.PNG

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s