Ketään ei kiinnosta (Osa 3/5)

Mun äitini painostaa mua hankkimaan asianajajan. Mä en halua. Mä en ymmärrä miksi mä tarvitsen sellaisen. Mitä joku lakimies voi mua auttaa? Mä oon kertonut miten asiat meni. Ja voin mä ilman mitään lakimiestäkin ne sanat uudestaankin sanoa. En mä ole tehnyt mitään väärää. ”Ihan vaan siksi että sulla olisi joku sun tukena siellä”, äiti taivuttelee. En jaksa enää taistella äitini kanssa tästä, tunnen mun äidin ja tiedän että se ei luovuta ennen kuin saa tahtonsa läpi. Fine, hankitaan sitten semmonen.

Tapaan mun asianajajan. Se sanoo että on lukenut paperit läpi ja keskustellaan niistä. Se kyselee mun vointia. Se kysyy että oliko tää eka kerta vai onko tämmöstä tapahtunut joskus ennenkin. ”Ei ollut eka kerta”, mä vastaan. KOHTA TULEE TAAS JOKU DIIBADAABA SAARNA SIITÄ MITEN EI KANNATA TOMMOSISSA SUHTEISSA OLLA JA EROTA PITÄS HETI VÄLITTÖMÄSTI JA VITTU MÄ EN JAKSA ENÄÄ YHTÄKÄÄN SAARNAA OIS VAAN PITÄNYT OSAA VALEHDELLA ETTÄ JOO OLI IHAN EKA KERTA NII PÄÄSTÄÄN TÄSTÄKI ETEENPÄIN JA KOHTA SE ALOTTAA TON SAARNAAMISEN.

Ei kuulu saarnausta. Se katsoo mua. Silmiin. Mun silmät kostuu. Mä romahdan. Itken.

Se sanoo mulle että hän on sitä mieltä että nyt tämä ei jää tähän. Tämä on nyt iso juttu. Se on sitä mieltä että mulle ei tehdä noin.

Se kertoo mulle että hän on valmis taistelemaan mun puolesta, mutta on huolissaan olenko mä valmis. Se kertoo että tästä voi tulla tosi raskasta.
SE KUUNTELI MUA. SITÄ KIINNOSTI. MÄ OON VALMIS IHAN MIHIN VAIN.
”Mä oon valmis”, mä vastaan. Tietämättä yhtään mihin.

IMG_4883.JPG

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s