Ketään ei kiinnosta. (Osa 1/5)

”Kaikki sanoo sävyyn säälivään, oma vika kun tällaiseen jään. Mutten tiedä enää itsekkään ketä pelkään.”

Ajattelin tänään kirjoittaa siitä miten vaikealta avun saaminen musta tuntui siinä kohtaa kun olin itse viimein valmis sellaista ottamaan vastaan ja minkä asioiden takia ja siitä miten lopulta kuitenkin sain ääneni kuuluviin ja pääsin lopulta myös terapiaan.

Naapurini taluttaa mut rapun ovelle avaamaan poliiseille oven. Hän ei suostu päästämään minua yksin rappukäytävään vaikka sanon että mä pärjään kyllä. Olen iloinen siitä että hän ei jättänyt mua yksin, sillä mä en todellakaan pärjännyt yhtään mitenkään. Mua pelotti.

Poliisit tulee sisään rappuun ja kyselee että missä se mies nyt on ja alkaa ottaa musta valokuvia. Ei ole oikein kuvauksellinen fiilis siinä kohtaa, yltäpäältä veren peitossa pelkkiin sukkahousuihin pukeutuneena. ”Kato nyt siihen kameraan hetki!”. No minähän katson kun herra poliisi käskee. ”Onko tämmöstä tapahtunut aikaisemmin?”.
”On.”, mä vastaan.

Ojennan poliiseille asunnomme avaimet. ”Noh.. Onkos se sun mies ihan rauhallinen?”. Voi vittu mitä kysymyksiä. KATTOKAA JUMALAUTA MUA, NÄYTTÄÄKÖ SILTÄ ETTÄ SE ON IHAN HENNOSTI JA HELLÄSTI MUA SILITELLYT?!!!. ”En mä tiedä”, mä vastaan.
Poliisit lähtee kiipeemään rappusia yläkertaan ja mä juoksen rappujen alle piiloon. Naapuri seuraa perässä ja tulee viereeni odottamaan ambulanssia. Toinen poliiseista tulee takaisin alas. ”Sä voit nyt tulla hakemaan sun vaatteita ja semmosta mitä tarviit.” MITÄ?!!!!! SINNE VAI KUN SE YKS ON VIELÄ SIELLÄ?!! VAIN KUOLLEEN RUUMINI YLI!! EN TULE!!!
”En mä halua tulla sinne….”, mä itken.
”Tuu vaan, se on jo raudoissa on ihan turvallista”, sanoo poliisi ja sitten mennään. Vastustan mielessäni jokaista askelta. En mä halua, en mä halua, älkää pliis pakottako mua tähän, ei enää sinne…..

Kuljen poliisin perässä eteisen läpi joka ei näytä enää meidän honey i’m home-eteiseltä vaan pikemminkin teurastamolta. Mua pyörryttää.
Kuljen poliisin perässä makuu-huoneeseen raudoissa olevan mieheni ohi, ihan vierestä, varmaan alle puolen metrin päästä. Mä kerään rohkeuteni katsoa sitä silmiin. Se katsoo maahan. VITTU KATSOISIT MUA EDES NYT. VITTU KATO MUA! OOTKO NYT TYYTYVÄINEN?! Ei se katso mua.

Mä vaihdan makuuhuoneessa päälle farkut, ekat mitkä tulee käteen. Ja takin. Ja sitten lähdetään alas, ambulanssi odottaa mua jo siellä.

Istun ambulanssissa meidän kotipihassa. Ambulanssimiehet vääntelee ja kääntelee mua, haroo mun tukkaa, putsailee sieltä sun täältä, yrittää ettiä että mistä sitä verta nyt tulee. Kyselee kaikenlaista hirveetä syöttöä että tuntuuko tämä ja mihin sattuu. Vaikea vastata kun en tunne enää mitään. En yhtikäs mitään.

Katselen kun partio taluttaa mieheni maijan kyytiin ja ajaa pois.
”Saanko mä polttaa tässä?”, mä kysyn. Enkä vieläkään tunne mitään. Alan epäillä että mä ehkä kuolin.

Sairaalassa alkaa selkeästi jo jotain tuntumaan kun lääkäri alkaa suihkuttelemaan mun haavoja. Mä kiljun kun pieni eläin. Ikinä ei oo sattunut niin paljon. Ihan kuin nahkaa revittäis irti tosta päältä. Huudan täysiä ja itken kunnes ne laittaa mut tutkimuspöydälle makaamaan ja alkaa tökkimään puudutuspiikkejä sinne sun tänne. Yks pitää musta kiinni, yks työntää piikkejä ihoon ja yks alkaa räpsimään taas valokuvia. Ne kyselee taas kaikenlaista ja mä meen mun mielessäni jonnekkin muualle. Johonkin omaan maailmaani, missä mitään pahaa ei koskaan tapahdu.

Ne on päästämässä mua jo pois, mut ne haluaa tietää minne mä menen. Kerron että menen äitini luokse.
”Onko tämmöstä tapahtunut aikaisemmin?”, nekin kysyy niinkuin ne poliisitkin. ”On”, mä vastaan.
Ja sitten tulee diipadaapat että eihän tommoseen sitten kannata jäädä ja erota kyllä pitäisi. Siinä se. Aikani saarnaa kuuntelen ja tilaan taksin sairaalaan pihalle. Mulla on ikävä äitiä.

IMG_4893.JPG

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s